Pienet yrttihirviöni ovat osoittaneet elonmerkkejä!

Tilanne aprillipäivänä, eli viikon päästä kylvöstä:

Basilika!

Ohra!

Muissa ei tapahtunut vielä mitään.

Tilanne nyt, 9 päivää kylvöstä:

Basilika

Ohra

Persilja

Ruohosipuli. Kyllä, siellä on pieni vihreä (jonkun kasvin) alku oikeassa reunassa.

ja pakollisella istutusherutuksella.

Basilika, persilja, ruohosipuli

Pääsiäisohra

Maatilatorille mennään lyhkäisillä liukuportailla, joiden alla vastaan hyökkää kasa lampaantaljoja. Myymälä on kirkkaasti valaistu ja hyllyt pursuavat kimmeltäviä lasipulloja ja siistejä paperipusseja suomalaisilta pientuottajilta.

Vihannekset ja kuivatut sienet löytyvät lasisen liukuoven takaa puisissa maalaislaatikoissa ja koreissa.

Lihatiskin takana (osittain katseilta suojassa) roikkuu ruhoja ja tiskissä killuu muutama hyvännäköinen kasa useaa sorttia lihaa, kyytöstä porsaaseen. Kylmälaarissa on vakuumipakattua karhua.

Juustotiskillä oli maistiaisia, mustapippurijuustoa ja valkosipulilla maustettua juustoa öljyssä.

Kalatiskillä sen pitäjä renssasi vaalealihaista kalaa (ahven?) nenä melkein siinä kiinni vanhemman miesasiakkaan jäädessä kurkkimaan tiskin yli tämän työtä. Toisin kuin oisi voinut luulla, tämä ei ärähtänyt huonosta palvelusta, kun myyjä ei reagoinut tähän mitenkään, vaan kuikuili aikansa ja kysyi jotain väliin.

Kassan vieressä on kiviuuni, tuoreet leivät ja leivokset, maitobaari ja kahvila, ja siinä se sitten olikin. Mitään Stockan herkkua vastaava tila ei ole, vaan kohtuullisen pieni ja tiivistunnelmainen.

Jatkoin matkaani takaisin ylempiin kerroksiin ja päätin poistua eri ovesta kuin tulin, mikä osoittautui varsin loistavaksi ideaksi, sillä löysin pienen teekaupan kököttämästä kauppakeskuksen nurkasta! Paikan nimi on Chaya, ja siellä teet näytteineen ovat esillä asiakkaan itse nuuhkittavissa, toisin kuin muissa teeputiikeissa, joissa olen käynyt. Myyjä nojaili hermostuneen oloisena seinään siemaillessani tarjottua pientä kupillista mango-oolongteetä ja näperrellessäni lasipurkkeja. Sain luvan kuvata (en kehdannut kaivaa kameraa esiin valvovan silmän alla, toisin kuin torilla) ja onneksi tunnelmaa keventämään saapui pari ennenkin käynytta asiakasta.

Seuraavaksi vietin tunnin Backstreetissa pakkoshoppaamassa jotain lahjakortin arvosta ja pyörähdin syömässä kampin kiinalaisessa lounaan viimeminuuteilla. Käväisin viimeisenä Tokyokanissa hamstraamassa misojauhetta, jotta tulee käytettyä jääkaapissa killuvat tofukuutiot.

Tupsu-kissa hengailee meillä kolme viikkoa emäntänsä tutustuessa kuumaan (paikoin varsin viileään) Intiaan.

Kirjahyllyyn rakennettu kissaeste (joulukukat maistuu hyvältä, mutta laittaa mahan sekasin).

Prinsessa valtasi sängyn…

…mutta todellinen lempparipaikka löytyi säkkituolista.

Lavastettu joulukuva. (Paketit on kuitenkin aitoja, oltiin kilttejä! Tai no, harmaa mötikkä niiden takana on servu.)

Tuliboltsikakku. (Fireball-viskiä ja glögiä mausteena.)

Tuitui, roikuskelijakissa. Ei sentäs venytyskoru, vaan ihan perinteinen kaksiosainen, jossa persiintippumisvaara on tosin heikohkon lukon takia huomattava.

Tästäkin postauksesta tulee aika kuvapainotteinen, mutta minkäs teet. Aloitin kirjoittamisen tuntia ennen töihinlähtöä, nyt on enää kahdeksan minuuttia aikaa. Ehdinpä kuitenkin tässä välissä vähän siivota pöytääni, etsiä sukat ja tehdä kaikkea muuta koneella…

Herkkuruokaa Janille, nom nom. Omassa versiossani oli wieninleike, mutta annoksesta ei tullut kuvauksellinen.

Ostin ikkunalaudalle ihka oikean kukkasen! Yritin tätä ennen kasvattaa minttua ja sitä kitukasvuista basilika-raasua, joista kumpikin heitti veivinsä muka turvallisempaan paikkaan siirtämisen jälkeen. Basilikan kuivat varret näkyvätkin viimeisessä kuvassa, en raaskinut heittää niitä pois.

Pelikonsoleita, telkkari ja täydempi kirjahylly, jee!

Surullinen ikkunalauta, sohvan virkaa toimittava säkkituoli, jääkaappi ja jonkun kolakokoelma.

Ai niin, ja hankkiuduin eroon kämpän leivontaneitsyydestä pyöräyttämällä eilen sokerikakun. tänään on luvassa täyttö, saa nähdä onko silkkaa silkkoa sisältä.

Ja mull… meillä on uusi hieno vedenkeitin, jossa on johdoton kannu ja VEDEN LÄMPÖTILAN SÄÄTÖ, voiko parempaa keksintöä syksyisin puhkeavasta teeriippuvuudesta kärsivälle olla!

Kotikotonakin olen piipahtanut pariin kertaan, kun äiti on ehtinyt käydä hakemassa. Busseilla risteillen sinne pääsee myös, mutta aikaa ja rahaa kuluu reissussa turhan paljon, varsinkin kun liikkeelle pääsen vasta kahdentoista jälkeen. Janne siellä kerää talvilämmikkeitä (turkkia ja rasvaa), eikä vissiin ole vielä ehtinyt unohtaa meikäläistäkään…

Postaus on kovasti kuvapainoitteinen, mutta korvannee ne väkisin väännetyt tuhat sanaa. Suurin osa kuvista (jälkeen-kuvista kaikki) on otettu fisuobiskalla tai laajiksella, joten ei, kämppä ei ole niin suuri kuin miltä näyttää, ja kyllä, seinät ovat suorat irl. Melkein ainakin.

Eteinen muuttopäivänä. Tyhjä ja keltaseinäinen.

Eteisestä päästään vessaan, joka on ilmeisesti vastikään remontoitu.

Mysteerimakkari, josta ei asuntoilmoituksessa ollut kuvia, ja jonka ulkomuodosta en esittelyssä käytyäni muistanut yhtään mitään… Näkymättömissä olevalla seinällä vasemmalla on kaappeja.

Olkkarin ikkuna (erittäin tarpeellinen kuva), jonka reunat on jostain syystä jätetty tummanruskeiksi. Ensimmäisen illan hommana olikin eteisen maalauksen lisäksi maalata nuo valkoisiksi, jotta olkkarin yleisilme kirkastuisi. Toimihan se, mutta kukaan ei muistanut maalata makkarin ikkunaa…

Keittiön kaapeista löytyi tällainen yllätys, josta saatoimme päätellä edellisen asukkaan olleen vanhempi rouva. Kaikki hyllyt oli siis päällystetty (lahja)paperilla, jota löytyi rulla lisää siltä varalta, että huvittaisi päällystää vaikka vaatekaappi samaan syssyyn. Myös alareunassa näkyvät kertakäyttölautaset (sekä fairya ja julkisten aikataulukon) edellinen oli jättänyt meille seuraaville.

Oli ehtinyt tulla jo ilta, ennen kuin muistin kuvata olkkarin ja keittiön. Tässä vaiheessa tarkoitukseni oli levitellä sanomalehteä maalattavien seinien eteen työmaavalon polttavassa loistossa.

Kyökki on vanha, mutta oikeastaan ei yhtään niin paha, kuin miltä näyttää. Jääkaappi on uusi, hyllyt tukevia ja liesi toimiva, kunhan kaikki vain pesi perusteellisesti. Laatikostossa ei ole kiskoja, joten vähän saa käyttää voimaa saadakseen ne auki tai kiinni. Liesituuletin oli liian alhaalla (ja hirvittävän likainen), joten se nostettiin eilen 20cm ylemmäs ja putsattiin.

Laatikoita, jee! Maalailu kesti yömyöhälle, mutta kiitos sen ja vesipohjaisen maalin, pystyimme raahaamaan tavaroita kodista toiseen jo seuraavana aamuna. Muuttomiehinä oli meikäläisen vanhempien lisäksi muutama riuska Grouppari, joten kauaa ei tässäkään urakassa mennyt. Kiitos heille.

Ai niin, parvekekin meiltä tosiaan löytyy, mutta mitään varastoa kummempaa käyttöä sille ei ole vielä keksitty. Kuvassa näkyy tulevat konepöydät vasemmalla, eteiseen nyttemmin siirretty hyllykkö  ja toissapäivänä seinälle saadut kirjahyllyt.

Eli nämä. Yksi on joukosta poissa…

…mutta vain siihen asti, että hain sille kiinnikkeet. Omg! Tyhjä hylly! Pakko hankkia lisää kirjoja!

Ja nyt päästäänkin siihen, mitä kaikki ovat odottaneet, whii! Eli tuoreisiin (puoli tuntia sitten otettuihin) kuviin aikaansaannoksista, kun pahvilaatikot ovat päätyneet pahvinkeräykseen ja muutosta on kulunut puolitoista viikkoa.

Keittiö näyttää siis tätänykyä tältä. Ylemmäs siirretyn liesituulettimen villasuodatin on vielä kuivumassa ja ritilä roikkuu alhalla, siksi se näyttää noinkin oudolta. Jääkaappiin ei ole tusautettu haulikolla, vaan se on täynnä magneettisanoja.

Kyllä, meillä on baaritiski. Se toimittaa tällä hetkellä keittokirjahyllyn ja aputason virkaa, sillä meillä ei ole baarituoleja. Seisova pöytä siis vielä jonkin aikaa.

Ja vielä toiselta puolelta. Huijasin vähän sanoessani pahvilaatikoiden päätyneen kierrätykseen, parvekkeella on vielä jokunen tyhjä ikean laatikko odottamassa taittelua ja matkaa kellariin.

Woo, viinakaappi ja pelikokoelma. Vitriini roudattiin mökiltä viime viikonloppuna.

Arrgh, äkäisistä tipuista ei vain pääse eroon… Arvannee kummalla puolella niiden haalija nukkuu? Omalla puolellani on valkoisen ankan lisäksi pienempi versio punaisesta pulusta.

Eteinen! Ja ihanan nariseva väliovi! Kylppärin matto on ajelehtinut tälle puolen, koska se olisi muuten joka suihkun jälkeen puoliväliin asti märkä. Lattian kallistus taitaa olla hieman liian loiva.

Kas, vessakin on täyttynyt roinalla. Jälkimmäisessä kuvassa roikuskelee se liesituulettimesta puuttuva suodatin.

Mutkan kautta takaisin olohuoneeseen. Kun muutto oli vielä laatikkoasteella, koneet ja konepöydät olivan ensimmäiset mitkä kasattiin, tietysti. Vertikaalitelinevoimistelutolppakin mahtuu mukavasti keskelle huonetta!

Viiihreät veeerhot :3

Eurokankaasta, ompelijalla teetetty. Eli äidillä siis.

Parveke toimii edelleen ylimääräisen tavaran varastona.

Pratchett-kokoelma on saanut kunniapaikan. Hyllyssä on muutenkin erittäin looginen järjestys, Scifi-fantasia (=kivat kirjat) alahyllyllä, dekkarit ja “ne muut” ulottumattomissa ylähyllyllä.

Voilà, saa tulla kylään.

Taas löytyi hyvä tekosyy blogin hiljaiselolle, nimittäin täysi muuttotohina ja työkiireet.

Niin, ainakin siihen asti, kun päätin käydä uljaan Rumilukseni, siis moponi, kanssa tutustumassa ojanpohjan kasvillisuuteen.

Löysin itseni rähmältäni maasta, pomppasin pystyyn ja lausuin paljon r-kirjaimia sisältäneen rukoukseni Tuusulanväylän viattomille ohikulkijoille. Ensimmäisenä mielessäni oli luonnollisesti nostaa moporessu jaloilleen, se oli sammunut ja pulauttanut öljyä tai bensaa pihalle, joten en uskaltanut kokeilla lähteekö se käyntiin. Sitten maltoin etsiä kenkäni (toinen etupyörän pinnoissa ja toinen metrin päässä), puhdistaa sukkani mullasta ja pirauttaa kuulumiset kotiin. Sieltä luvattiin tulla hakemaan, joten soitin seuraavaksi töihin, sinnehän olin matkalla. Talutin kulkupelini lähimmälle huoltoasemalle ja huomasin, että vasen jalka oli saanut vähän osumaa. Eipä tuo haitanne, ajattelin, ja pompin alamäet yhdellä jalalla. Huoltiksella heitin avaimet tiskille, jotta isukki saa ne sieltä hilatakseen mopon toisen auton kyytiin, sillä äiti saapui hieman aikaisemmin valkoisella hevosella… siis punaisella farmarilla heittämään meikäläisen töihin puoli tuntia myöhässä.

No, eipä siinä mitään ensimmäiseen pariin tuntiin, kunnes jalka alkoi heitellä muljuvia vastalauseita ja turvota. Siinähän sitten raahustin “äkkiä vilkaisemaan löytyykö kirjaa hyllystä” naama irveessä heti, kun asiakas näki vain meikäläisen takaraivon. Lopulta takahuoneessa purkamisestakaan ei tullut enää mitään, kun jalka ei kestänyt painoa ollenkaan. Puolivälissä vuoroa luovutin ja sain luvan painua kotiin.

Hurautettiin äitin kanssa sitten suoraan terveyskeskuksen päivystykseen. Kello oli jo sen verran, että tyrkkäsivät meikäläiselle kainalosauvat ja kehottivat käymään röntgenissä seuraavana aamuna. Näin siis teinkin tänään ja kävin vielä päivystyksen lääkärillä ihmettelemässä kuvia. Murtumia ei löytynyt, joten diagnoosiksi kirjattiin muun tai määrittämättömän jalkaterän osan ruhje.

Tuossapa meikäläisen koivet kattoa kohden eilisiltana. Äkkiseltään ei näy mitään erikoista, mutta kumpikin jalka on niin jännitettynä varpaat ylöspäin, kuin ne sillä hetkellä sain. Vasemmassa jalassa ei näy kuoppia, vaan se on aivan sileä, eivätkä varpaat nouse muutamaa milliä enempää ylös. Hyvin näkyy myös sisäsivun turvotus… Aamulla räpylä oli muuten saman näköinen, mutta jalkapöydän luita myöten meni kymmensenttinen ruskea mustelma.

Eikä tuo näytä nytkään siitä kummemmaksi muuttuneen.

Mutta niin, se pakkaaminen! Varsin hyvään saumaan osui tämä klenkkaustuomio, saadaan Janin kanssa kämpän avaimet kouraan viikonlopuksi. Tarkoitus oli ainakin siivota ja maalata/tapetoida makkari/yksi sen seinä, mutta saas nähdä mitä siitäkin sitten tulee. Olen saanut hartiani ja nyttemmin koko yläselkäni niin komeasti jumiin kepeillä loikkimisesta, etteivät kädet nouse olkapäitä korkeammalle, eikä pää liiku mihinkään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, not.

…niin siitä pakkaamisesta vielä. Ehdin alkuviikolla Nooran avustuksella kerryttämään pakattujen pahvilaatikoiden määrän kolmesta seitsemääntoista ja muuraamaan niillä itseni huoneeseeni.

Eilisaamuna survoin kasaan vielä sukkia, kolmea erilaista riisiä, kahta pastaa ja maustekastikkeita sisältäneen laatikon, mutta sattuneesta syystä pakkaaminen vähän jäi siihen. Huomenna voisin koettaa tehdä lisää sekatavaralaatikoita, sillä paljon muuta pakattavaa täällä ei enää ole.

Pakollinen Jannekevennys. Se jää tänne, kun muutan. Ikävä tulee, varmasti.